Heinillä ja retkillä 2023

Vuosi 2024 Blogin kirjoittamisesta on viimeisen neljän vuoden aikana tullut jo melkein tapa. Parasta tässä on ollut ehkä se, että kirjoitettuna tänne tarinat ja kuvat retkistä jäävät muistiin ja niihin saattaa palata myöhemminkin. Jatketaan siis vuoteen 2024 taas uudella blogilla! Vuoden vaihtuessa olen taas tehnyt uuden blogin, sillä jollain lailla pidän siitä kuinka kirjoitukset tallentuvat vuosittaisiksi kokonaisuuksiksi, kuin kirjoiksi.  Heinistä ja retkistä 2024: paina tästä tai mene osoitteeseen: bit.ly/heini2024  

Vuosi 2023 Nyt kun katselee taaksepäin, on kiva huomata miten paljon ihania ja hienoja kokemuksia on tähän vuoteen mahtunut. Toki reissujen väliin on mahtunut paljon myös arkea, surua ja nälkäkiukkua, mutta kaikenkaikkiaan takana on kiva ja värikäs vuosi.  Tämä vuosi on ollut herkkujen ja retkijälkiruokien vuosi . Olen löytänyt rakkauden kinuskia kohtaan, dippaillut mansikoita trangialla tehdyyn fondueen sekä juonut kaakaota ja syönyt korvapuusteja järven jäällä.  Kävin sekä helmikuussa että syyskuussa Bergenissä , ja toivon koko sydämestä että löydän jatkossakin itseni Norjasta. Oli huippua päästä näkemään samat maisemat sekä lumisessa että vehreässä asussaan.    Mun vuoden kohokohta on aina mun ja Olivian huippuvaellukset , nyt jo toista kertaa Sveitsissä Alpeilla. Siellä me katseltiin vuorenhuippuja ja moikkailtiin alppilehmiä. Mulla on aina vaan kovempi tarve päästä takaisin vuorille! Toivon tulevilta vuosilta lisää reissuja vuoristomaisemiin, korkeuksissa maailm...

En tiedä mikä pitää ihmistä vaivata, että lähtee -11 asteen pakkasessa ulos metsään nukkumaan. Jostain syystä minun ja vaelluskaverini Olivian aivoissa yhdistyy jotain ihan hassuja johtoja aina loppuvuodesta, kun lumi laskeutuu maahan ja ulkona on pirun kylmää. Silloin me pakataan kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdetään metsään retkeilemään ja kokeilemaan, että mihinhän niistä meidän makuupusseista onkaan. 2020 retkeiltiin Kintulammilla, 2021 Hervantajärvellä ja 2022 Kaitajärven kodalla. Nyt viimeisin älynväläys, vuoden 2023 jo perinteeksi muodostunut loppuvuoden retki, oli Kirskaanniemen laavulla. Ensi vuonna kenties vietetäänkin 5-vuotisjuhlavuotta tämän perinteen kunniaksi.    Me ollaan nyt jo monelta retkeltä kerätty hassuja lausahduksia, joita on kirjoitettu ylös ilman kontekstia. Näistä saanee ainakin jonkinlaisen kokonaiskuvan reissusta, ehkä sellaisesta näkökulmasta jota ei muuten jaeta: Siis ollaanko me nyt jo valmiita? Tää on historiallista, ei me koskaan olla näin ...

Meillä on partiossa marraskuun alussa perinteisesti sudenpentujen yöretki. Silloin mennään kaikkien sudenpenturyhmien kanssa yhdessä yhdeksi yöksi retkelle, mukana on siis lapsia ekaluokkalaisista kolmosluokkalaisiin. Tällä retkellä mun sudenpennuilla oli jännittävä oma erityisjuttu: kolmannen vuoden sudenpennut, Kuutit, saavat yöretkellä nukkua teltassa, kun eka- ja tokaluokkalaiset, Ketut ja Kärpät, nukkuvat sisällä mökissä. Ja luonnollisesti he eivät siellä teltassa voi ihan ilman aikuista nukkua, joten minunkin yöpaikkani löytyi kylmän marraskuisen maan syleilystä... Lauantaiaamusta kerättiin kimpsut ja kampsut rinkkoihin ja lähdettiin kohti Kolukallion kämppää  Kämmenniemessä. Plussakelien myötä maassa oli lunta ja ilmassa vettä , mikä mahtava yhdistelmä, joka ei kuitenkaan lasten vauhtia hidastanut . Aloitettiin retki yhteisillä leikeillä, jonka jälkeen alettiin Kuuttien kanssa laittaa telttaa pystyyn. Kuuteilla oli tapansa mukaan reipas ote tekemiseen ja pian päästiinkin jo...