Heinillä ja retkillä 2023

"Suomen suurimman linnavuoren jyhkeiltä valleilta Vanajavedelle tähyillessäsi tunnet menneisyyden kosketuksen. Muinaiset ihmiset asettuivat Rapolanharjun maisemiin 400-luvulla ja maanittelivat sato-onnea uhrilahjoin, jotka he asettelivat kuppikiviin kovertamiinsa koloihin. Vainajansa nämä esi-isämme hautasivat kiviröykkiöihin harjun kupeeseen. Ennen uutta tuhatlukua komean harjun laki varustettiin linnavuoreksi, turvapaikaksi vihollisen varalta. Tule Rapolanharjulle eläytymään entisajan asukkaiden tunnelmiin!" Näin kertoo luontoon.fi Rapolan linnavuoresta, johon me Olivian kanssa suunnattiin liukkaana talvipäivänä. Jos jotain tämä paikka tarjoaa, niin historian havinaa ja upeita näköaloja, ja tähän aikaan vuodesta myös tappavanliukkaita jyrkkiä nousuja ja laskuja, mutta ne nyt ovat ihan sivuseikkoja. Tulenteko ja leiriytyminen ovat alueella kiellettyjä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää kevyt päiväretkeily. Viitoitettuja reittejä alueella menee kaksin kappalein, 1,6km ja 6km...

Kaukana jossain on pikkuinen mäki, siellä asuu teletappiväki ! Paitsi ettei ketään ollut kotona... Olen lapsuuteni Teletappien parissa kasvanut ja yhä syvällä sydämessä on paikka Tiivitaaville, Hipsulle, Laalaalle ja Paille. Alkuperäistä Teletappimaata ei ole enää olemassakaan (Teletappimäki ei ollut siis tietokoneella tehty, vaan yhdelle Britannian pellolle rakennettiin ihan oikea teletappien koti), kuvausten jälkeen se hukutettiin lammen alle . Ilmeisesti syynä oli alueelle tunkeutuvat ihmiset, joihin maanomistaja lopulta kyllästyi. Täysin ymmärrettävää, mutta täytyy myöntää että todellakin olisin itsekin halunnut päästä näkemään tuon kuuluisan mäen livenä, jos siihen vain olisi ollut mahdollisuus.  Pinsiössä sijaitsee teletappien kakkoskoti, toiselta nimeltään taideteos Yltä ja alta. 1998 yleisölle avattu kokonaisuus, joka on mielenkiintoinen näky kaikkina vuodenaikoina. Näin talvella ihastutti erityisesti lumen ja huurteen täyttämät puut alueen laitamilla. Teletappimäki on ni...

Moneen otteeseen on jo todettu, että tammikuu on ihmisen parasta aikaa juoda kaakaota ulkona! Siispä lähdettiin sudenpentujen kanssa kaakaoretkelle. Retkikeittimen käyttö Tampereen ydinkeskustassa? Siinäpä retkitunnelmaa jota ei joka päivä koekaan.  Partiossa tykkään vetää sudenpentuja senkin vuoksi, että pääsee näkemään miten lapset tarkkailee tätä maailmaa. Moni aikuiselle väritön ja tylsä asia on lapselle tosi jees, oli se sitten kauppakäynti tai märkien hanskojen esitteleminen kaverille. Nyt ajattelin että esittelen tätä meidän retkeä sellaisesta näkökulmasta, millaisena lasten fiilis mulle välittyi. Tämä kannattaa ja täytyy lukea pilke silmäkulmassa ja sarkasmin kanssa 😉 Step 1: Kokoontuminen, jotta partio voi alkaa Meidän partiokokoontumiset alkaa yleensä Tampereen Lokkien kokoontumistilojen ulko-ovilta Hämeenpuiston ja Satakunnankadun kulmasta. Jokainen tunnistaa Heinin jo kaukaa, ja se saa näkyä ja kuulua. Jo korttelin päästä kannattaa alkaa vilkuttelemaan, osoittelemaan ...

Vuosi sitten käytiin Ikurissa jääveistospolulla , ja nyt tultiin taas pelipaikalle! Viimeksi ihmisiä oli jonoksi asti, nyt kanssakulkijoiden laskemiseen riittivät sormet . Kaikkialla oli superliukasta ja pääosa matkasta kuljettiinkin jalkoja laahaten luistelemalla. Veistoksia tuntui olevan vähemmän kuin viime vuonna ja ne olivat teemaltaan aavistuksen erilaisia.  Tänä vuonna ei myöskään ollut possuveistosta, mikä hieman riipaisee vannoutuneen possufanin sydäntä. Reitti ei ollut kovin pitkä, eipä tästä postauksestakaan taida tällä kertaa pitkää tulla , mutta sitäkin tunnelmallisempi . Ihana pieni iltaulkoilu! Fun fact minusta: olen nähnyt saimaannorpan! Norpat on yksiä mun lempieläimiä, ja pari vuotta sitten yksi haaveeni toteutui kun pääsin Linnansaaren kansallispuistossa näkemään jopa kaksi saimaannorppaa uiskentelemassa.  Heini

Perjantai 13. oli onneksi ihan suopea ja kiltti päivä, eikä mitään sen ihmeellisempiä epäonnensattumuksia päivään osunut. Ja onneksi niin, sillä silloin starttasi myös minun ja siskoni Mersun viikonloppureissu mummolaan 13.-15.1 . ! Heti työpäivän päätteeksi lähdettiin reput selässä kohti Tampereen rautatieasemaa ja hypättiin Ouluun suuntaavan junan kyytiin.   Meidän matkasuunnitelma tiivistetysti:  Pe ilta Oulussa, pe-la yö Sokos Hotel Arinassa  La juna Muhokselle, la-su mummolassa Su juna takaisin kotiin.   Täydessä junassa riitti tunnelmaa, 4 tunnissa ehti tutustumaan kanssamatkustajiin enemmän kuin tarpeeksi. Mieleenpainuvimpana takanani sijaitsevilla penkeillä matkustaneet 2 reipasta lapsukaista. Välillä lapset nukkuivat tunninkin mittaisia päikkäreitä, ja toisena hetkenä olivat hereille ja liikkeellä senkin edestä. Vuoroin lapsukainen teki penkistäni hytkyvän hierontatuolin (lue: potki innolla penkkiä) ja vuoroin toimi junan dj:nä laulamalla iloisesti "pää-...