30. Telttailua marraskuussa

Meillä on partiossa marraskuun alussa perinteisesti sudenpentujen yöretki. Silloin mennään kaikkien sudenpenturyhmien kanssa yhdessä yhdeksi yöksi retkelle, mukana on siis lapsia ekaluokkalaisista kolmosluokkalaisiin. Tällä retkellä mun sudenpennuilla oli jännittävä oma erityisjuttu: kolmannen vuoden sudenpennut, Kuutit, saavat yöretkellä nukkua teltassa, kun eka- ja tokaluokkalaiset, Ketut ja Kärpät, nukkuvat sisällä mökissä. Ja luonnollisesti he eivät siellä teltassa voi ihan ilman aikuista nukkua, joten minunkin yöpaikkani löytyi kylmän marraskuisen maan syleilystä...

Lauantaiaamusta kerättiin kimpsut ja kampsut rinkkoihin ja lähdettiin kohti Kolukallion kämppää Kämmenniemessä. Plussakelien myötä maassa oli lunta ja ilmassa vettä, mikä mahtava yhdistelmä, joka ei kuitenkaan lasten vauhtia hidastanut. Aloitettiin retki yhteisillä leikeillä, jonka jälkeen alettiin Kuuttien kanssa laittaa telttaa pystyyn. Kuuteilla oli tapansa mukaan reipas ote tekemiseen ja pian päästiinkin jo asettelemaan makuualustoja teltan lattialle. Lapsille löytyivät mukavat paikat vieri vierestä teltasta. Ja mulle... mun paikkani olikin sitten teltan eteisessä. Kylmän maan päälle levitin pressun sekä päällekkäin kaksi makuualustaa. Pituutta eteisessä oli sen verran vähän, että jo heti kättelyssä näki ettei siinä maatessa mahdu jalat suoriksi. Eteinen ei myöskään ollut millään lailla tiivis, vaan tuuli ja sade iloisesti pääsivät livahtamaan kankaan ali. Lienee taas tulossa jonkinasteinen seikkailu ensi yöstä, josta olin jollain ihmeellisellä tavalla jopa innoissani. Mutta sen jälkeen kun on viettänyt ukkosmyrskyssä Alpeilla yön bunkkerissa, ei tällaiset tunnu juuri minkään kokoisilta haasteilta. 

 

Retken aikana suoritettiin Ilmastosankari-niminen partiomerkki, eli tutustuttiin energian säästämiseen ja miten jokainen voi pienillä teoilla vaikuttaa ympäristöön. Ensimmäiseksi mun suunnittelemassa ohjelmaosiossa askarreltiin kierrätysmateriaaleista peli. Jokainen oli kotoaan tuonut 2 tyhjää ja puhdasta jogurttipurkkia (askarteluun tarvittiin vain 1 per lapsi, mutta aina joltain unohtuu ja silloin on näppärää että kaikilla on extrakappale mukana jonka antaa kaverille). Purkkiin solmittiin ja teipattiin kiinni naru, jonka päässä killui puinen helmi. Pelin ideana oli yksinkertaisuudessaan heilauttaa helmi purkkiin. Maailman helpoin juttu askarrella, mutta tuotti lapsille iloa läpi retken.

Askartelun ja ruokailun jälkeen suunnattiin ulos seikkailemaan kahdella eri rastiradalla. Ensimmäisellä rastiradalla lapset pääsivät pohtimaan miksi talvi on eläimille tärkeä, miten talviturkki auttaa eläimiä ja miten eri lajit talvehtivat. Meidän rastilla lapset pääsivät kokeilemaan ja vertailemaan miten ruskea- ja talvipukuinen eläin erottuvat lumesta. Jätskitikkujen päähän oli kontaktimuodilla kiinnitetty eri eläimiä sekä kesä- että talviasussaan. Niitä sudenpennut sitten ulkoiluttivat pitkin kantoja, lumikasoja ja puunrunkoja. Nää tosi hyvin havainnollisti lapsille sitä, miten erilainen turkki näkyy eri maastoissa. 

Toisella rastiratakierroksella meidän rastilla puhuttiin jäälautoista ja niillä elävistä eläimistä. Mursu, pingviini ja jääkarhu olivat kaikille tuttuja kavereita, joiden kohtalosta ilmaston lämmetessä sudenpennut olivat huolissaan. Pohdintojen jälkeen lapset asettuivat pressun eli jäälautan päälle. Ilmaston lämmetessä pressu taitettiin puoliksi, ja sitten taas puoliksi, ja taas puoliksi. Tässä leikissä lapset pääsivät kokeilemaan miten kauan he mahtuvat alati pienenevälle jäälautalle.

Illan pimetessä käytiin vielä pienellä seikkailulla piemässä metsässä taskulamppujen kanssa, syötiin iltapala, pestiin hampaat ja kömmittiin telttaan lämpimiin makuupusseihin. Lupasin lapsille, että saavat bilettää makuupusseissaan yhden kappaleen verran. Valitsivat bilemusiikiksi Käärijän Cha cha cha; niin kauan kun musiikki soi saivat taskulamput heiluen tanssia makuupusseissaan kuin mitkäkin madot. Lopulta rauhoituttiin kuuntelemaan iltasatu ja pistettiin päät tyynyihin.

Talttayölle annan arvosanaksi 3/5. Lapset pysyivät makuupusseissaan lämpiminä ja kuivina, nukkua tuhisten keskeytyksettä 21.00-7.30. Mullakaan ei kylmä tullut yöllä, mutta muut seikat hieman verottivat keskeytymättömän, laadukkaan ja palauttavan yöunen kokemusta.  

En oo pitkään aikaan tuntenut itseäni niin vanhaksi, kuin tuolloin yöllä ja aamulla. Että voikin joka paikkaan sattua, kun on pitänyt koko yö nukkua ihan mutkalla ja jalat koukussa. Kolmen aikaan aamuyöstä mun piti nousta ihan istumaan, että saan edes hetkeksi suoristettua hoosiannaa huutavat polveni. Tunnin välein heräsin kääntämään kylkeä, sillä kovaa maata vasten lonkat kipeytyivät jos nukkui pitkään samalla kyljellä. Kivet ja lumipaakut selän alla painoivat sellaisia akupunktiopisteitä, etten ollut aamusta ihan varma olenko 24 vai 42. Kyllä alkaa vanhat paikat kolottaa, kun se neljännesvuosisadan ikä lähenee päivä päivältä...

Aamusta sudenpennut vielä kiersivät veistä haavassa. "Meillä oli tosi kivaa ja lämmintä tuolla teltassa, onneksi ei jouduttu nukkumaan siellä eteisessä sun kanssa" vitsailevaan sävyyn juttelivat aamulla. No niinpä lapset! Tuuli ujelsi telttakankaan ali ja teltan katosta tippui tasaiseen tahtiin isoja pisaroita suoraan naamalle. Liekö tiivistynyttä kosteutta vai vuotokohta kankaassa, samapa tuo. Aamusta hoputin lapset äkkiä ylös makuupussista kun herätyskello soi, jotta päästiin sisälle lämpimän teekupposen äärelle, istumaan pöydän ääreen johonkin järkevään ihmiselle luontaiseen asentoon. 

Siinä missä muut keräilevät postimerkkejä ja muumimukeja, mä keräilen retkikokemuksia ja -kommelluksia. Osa tällaisia, joista voi sitten sanoa että on koettu eikä tarvitse toiste kokea. 

Sunnuntain aamupäivä meni aika pitkälle yhdessä leikkiessä ja tavaroita pakatessa. Kahdeltatoista startattiin autot kohti kotia: kotimatkalle lähti iloisia ja väsyneitä lapsia, sekä tottakai erityisesti sitä jälkimmäistä olevia johtajia...

Fun fact minusta: ilma-akrossa mun lempitemppuja on erilaiset pudotukset

Heini