3. Mummolan patojen ääreen

Perjantai 13. oli onneksi ihan suopea ja kiltti päivä, eikä mitään sen ihmeellisempiä epäonnensattumuksia päivään osunut. Ja onneksi niin, sillä silloin starttasi myös minun ja siskoni Mersun viikonloppureissu mummolaan 13.-15.1.! Heti työpäivän päätteeksi lähdettiin reput selässä kohti Tampereen rautatieasemaa ja hypättiin Ouluun suuntaavan junan kyytiin.  

Meidän matkasuunnitelma tiivistetysti: 

Pe ilta Oulussa, pe-la yö Sokos Hotel Arinassa 

La juna Muhokselle, la-su mummolassa

Su juna takaisin kotiin. 

Täydessä junassa riitti tunnelmaa, 4 tunnissa ehti tutustumaan kanssamatkustajiin enemmän kuin tarpeeksi. Mieleenpainuvimpana takanani sijaitsevilla penkeillä matkustaneet 2 reipasta lapsukaista. Välillä lapset nukkuivat tunninkin mittaisia päikkäreitä, ja toisena hetkenä olivat hereille ja liikkeellä senkin edestä. Vuoroin lapsukainen teki penkistäni hytkyvän hierontatuolin (lue: potki innolla penkkiä) ja vuoroin toimi junan dj:nä laulamalla iloisesti "pää-olkapää-peppu-polvet", siitä onkin hetki kun olen sen rallatuksen viimeksi kuullut. Lopulta, vihdoin ja viimein, päästiin laskemaan jalkamme Oulun rautatieaseman laiturille ja matka kohti Sokos Hotel Arinaa saattoi alkaa.

Mersu, fiksuna ja filmaattisena S-pankintätinä, sai henkilökuntahinnalla hotellihuoneen Arinasta. Ja se huone oli I H A N A. Huoneet oli sisustettu kolmella eri teemalla, joita kuvaillaan Sokoshotellien sivuilla näin: Kesäyö, Lohi ja Terva –teemaiset huoneet henkivät oululaisuutta ja kertovat kaupungin tarinaa. Huoneiden sisustuksessa voit aistia tummanpuhuvaa tervan tunnelmaa, hempeää lohenpunaista tai kesäyön raikkautta. Näistä meille osui terva-teemainen huone, jossa musta seinä henki tyylikkyttä ja tunnelmallisuutta. Täysin remontoidussa hotellissa kaikki oli viimeisen päälle laitettua, ja tottakai jokaisessa huoneessa oli myös oma toripolliisi!

Oulussa me sitten käytiin katselemassa vanhoja tuttuja: Toripolliisia ja graniittipalloa, jota olen aikoinaan urakalla pyörittänyt, silloin kun ikä ei vielä ollut kaksinumeroinen luku. Lisäksi kierreltiin katselemassa keskustan kausivaloja ja kuvailtiin kaupunkia kuin turistit konsanaan. Tässä hyvä vinkki kaikille: jos ei jaksa ottaa jouluvaloja pois joulun jälkeen voi niitä aina alkaa nimittää kausivaloiksi! Kausivaloille ei ole tarkkaa parasta ennen -päivämäärää, otat pois kun jaksat.

Ruokapaikaksi valikoitiin viiniravintola VENN, jossa perjantai 13. pääsi näyttämään pienesti taikojaan. Me tilattiin annoksemme ja keskityttiin odottelemaan ruoan saapumista mahat nälästä kiljuen. Ja tulihan se ruoka sitten viimein, nimittäin Mersun ruoka! Annos tarjoiltiin puisella laudalla, jonka mukana pöytään asetettiin kaksi lautasta ja jälkkäriinkin oli asetettu kaksi lusikkaa. Tarjoilija antoi ensin ruokailuvälineet Mersulle, sitten mulle käteen saatesanoin "tässä ruokailuvälineet sullekin". Mun ilme oli tässä vaiheessa sellainen "kiitos, saisinko vielä sitä ruokaakin jota näillä syödä?". Tässä vaiheessa hämmentynyt tunnelma välittyi myös tarjoilijalle, joka kysyi varmistelevasti "eikö teidän ollutkin tarkoitus jakaa tämä?". No ei ollut tarkoitus, kyllä me molemmat haluttiin ihan omat annoksemme, ei sitä nälkäkiukkua puolikkaalla annoksella vältetä. Tilanne ratkesi onneksi ihan mukavasti, kun tarjoilija juoksi pyytämään keittiöltä pikapuolin myös sen toisen annoksen tekemistä.  

Ruoka oli kyllä todella hyvää, kun sen lopulta eteen sitten sai. Sisustus ravintolassa oli tunnelmallinen ja tyylikäs, mutta pöytien asettelussa olisi ollut parannettavaa. Meidän kahden hengen pöytä oli levottomassa paikassa kulkuväylällä, vaikka oltiin tehty pöytävaraus hyvissä ajoin, jolloin olettaisi että saisi jonkun säädyllisen pöydän eikä kämäisintä jämäpulpettia. Asiakaspalvelu oli alkuun ihan ok, ei nyt tylyä muttei parasta mahdollistakaan, ruoka-annossekoilun jälkeen palvelu muuttui yllättäen huomattavasti ystävällisemmäksi, ilmeisesti halusivat hieman pahoitella tekemäänsä unohdusta toisen annoksen suhteen. Hyvän ruoan perässä voisin tuonne uudestaankin mennä, mutta toisaalta kokemus kokonaisuutena jäi hieman laimeaksi.

Mersun annos: brunssilautanen

Mun annos: savukalaa ja rapuskagenia

Oulussa mä sitten keräilin innolla tekstejä, joissa käytettiin huumorilla oululaista murretta. Tässä muutamia otoksia niistä:

 

"Kulumahuone" Tämä ei ollut meidän huoneen ovi, vaan kulmassa sijaitsevan huoneen ovi.

Oulussa "kehtaa"-sanaa käytetään samoissa yhteyksissä kuin eteläsuomessa sanaa "viitsiä". Kannattaa makustella tätä hetki!

"Puurua" eli tottakai puuroa!

"Syökkö nää pannaania?" / "Juokko nää kahavia?" Nämä mukit sai ottaa telineestä, jossa luki toisella puolella "Haudutappa näissä" ja toisella puolella "Juoppa näistä".

"Voikko nää koskettaa nopiasti ja hellästi?"

Sängyt olivat hyvät ja sopivan pehmeät, niissä uni maistui ja aamulla sai herätä levänneenä. Hotellin aamupalapöytään me hyökättiin klo 7.30, parhaaseen mahdolliseen aikaan. Ihmisiä ei ollut kuin kourallinen, herkkua oli monenlaista eikä linjastoilla tarvinnut jonottaa ollenkaan. Siitä sai hyvän startin päivään!

Aamupalasta kylläsinä taaperrettiin jäisiä katuja pitkin junaan, joka kuljetti meidät Muhokselle. Siellä tuttu ja rakas mummola odotteli samalla paikalla kuin aina ennenkin. Lounas oli jo porisemassa ja tunnelma mummolassa oli lämmin. Mummolassa me saatiin jälleen kerran ravintolatasoista ruokaa: poronkäristystä, perunaa ja salaattia. Tällainen annos paikallisessa ravintolassa olisi maksanut 30-40e.  

Jos jollain mummolan tavaralla on ikuinen paikka mun sydämessä, niin tällä keinuhevosella. Tämän Papan 1960-luvulla itse tekemän hevon mä muistan lapsuudesta tosi kirkkaasti, se on koko mun elämän ajan ollut aina samalla paikalla mummolan olohuoneessa.

Ruoan jälkeen otettiin hetkisen verran lepoa, kunnes lähdettiin sukuloimaan ympäri pitäjää. Kierrettiin kaikkien (lue: kahden) setiemme luona, hengailtiin serkkupojan kanssa, moikkailtiin pientä kilpikonnaa ja kuultiin 60v-kahvitteluilla viikonlopun ytimekkäin elämänohje: krapulaa edeltävänä päivänä ei kannata juoda alkoholia. 

Iltapalalättyjen saattelemana painettiin päät tyynyyn siskonpedissä, samalla vuodesohvalla jossa ollaan parinkymmentä vuotta sittenkin nukuttu. Aamupalapöydässä meitä sitten odottikin aamupuuro ja paistetut ahvenfileet. Hyvän aamupalan voimin jaksettiinkin sitten lähteä kohti junaa, joka lonksutteli meidät rautateitä pitkin kotiin. 

 

Fun fact minusta: lapsena mun kotityö oli keittää kahvia vanhemmille perkolaattorikeittimellä. Pyynnöstä aina laitoin kahvin porisemaan, meidän vanhemmat on kahvitteluissaan surutta hyödyntäneet lapsityövoimaa :D

Heini