5. Kaakaoretkellä

Moneen otteeseen on jo todettu, että tammikuu on ihmisen parasta aikaa juoda kaakaota ulkona! Siispä lähdettiin sudenpentujen kanssa kaakaoretkelle. Retkikeittimen käyttö Tampereen ydinkeskustassa? Siinäpä retkitunnelmaa jota ei joka päivä koekaan. 

Partiossa tykkään vetää sudenpentuja senkin vuoksi, että pääsee näkemään miten lapset tarkkailee tätä maailmaa. Moni aikuiselle väritön ja tylsä asia on lapselle tosi jees, oli se sitten kauppakäynti tai märkien hanskojen esitteleminen kaverille. Nyt ajattelin että esittelen tätä meidän retkeä sellaisesta näkökulmasta, millaisena lasten fiilis mulle välittyi. Tämä kannattaa ja täytyy lukea pilke silmäkulmassa ja sarkasmin kanssa 😉

Step 1: Kokoontuminen, jotta partio voi alkaa

Meidän partiokokoontumiset alkaa yleensä Tampereen Lokkien kokoontumistilojen ulko-ovilta Hämeenpuiston ja Satakunnankadun kulmasta. Jokainen tunnistaa Heinin jo kaukaa, ja se saa näkyä ja kuulua. Jo korttelin päästä kannattaa alkaa vilkuttelemaan, osoittelemaan sormella ja varmistaa, että kaikki muutkin huomaavat tämän saapuvan henkilön, sekä sudenpennut että satunnaiset hämmentyneet ohikulkijat. Tämä huomionosoitus tehdään samalla innolla ja volyymillä kuin se, kuinka puistossa nähtii juoksemassa city-kani. Heti alkuun kannattaa myös alkaa käydä kauppaa siitä, kuka saa kävellessä pitää kädestä ja kuinka monta sylivuoroa kullakin on. Tämä on myös hyvä hetki kertoa mitä koulussa oli ruokana ja kysyä että onko Heini oikeasti pussanut poikaystäväänsä. Ja kyllähän mä olen, olenhan tällainen siveetön ja irstas roolimalli lapsille. 

Step 2: Kauppakäynti

Jeeeee yhdessä kauppaan hakemaan maitoa kaakaoon! Mikä olisikaan kivempaa kuin päästä käymään kaupassa? Vanhemmat ei ikinä ota mukaan kauppaan, wonder why, joten tämä on parasta mitä voi partio pienelle ihmiselle tarjota. Heiniä ja Oliviaa ei kaupassakäynti liikaa innosta, mutta lapset nauttivat koko porukan edestä. Kuka saa ottaa maitopurkin kylmäkaapista? Onko jäätelöiden ostamisesta mahdollista neuvotella? Ei. 

Step 3: Puistoon!!

Ennen kuin kukaan aikuisista ehtii edes kissaa sanoa ovat ensimmäiset jo päässeet karusellin pyörteisiin. Koko leikkikentän pinta-ala on jäätä, siis vitsit mitä mahdollisuuksia tämä tarjoaa! Tylsät aikuiset vaan huutelee perään "varovasti", ihan kuin tässä voisi mitään sattua. Sulaa vettä on jään päällä: se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että mäessä pääsee vielä lujempaa! Kontaten pääsee ihan hyvin kiipeämään, polvet ja hanskat märkänä, ja mäkeä voi laskea joko istuen tai selällään maaten, kaikki muukin märkänä. Hanskoista saa puristettua Atlantin valtameren verran vettä, mutta eipä se menoa haittaa, ei täällä mitään varahanskoja tarvita, ihan hölmö ajatus sellainen. On myös ihan ok todeta ääneen, että "äiti ei varmaan halua mua näin märkänä autoon partion jälkeen", ja naurahtaa asian päälle, sillä kyllähän me kaikki tiedetään ettei äidillä oikein ole muita vaihtoehtoja. 

 

Step 4: Kaakaota!

Vihdoin on päällimmäiset energiat purettu ja voidaan aloitella kaakaon keittelemistä. Tässä kohtaa on hyvä varmistaa, että aikuiset muistivat ottaa kaakaojauheen mukaan, kerran unohtui partiossa tehdyistä poppareista suola ja sen jälkeen ei ole voinut olla varma mistään. Ja tottakai on myös hyvä varmistaa että paljonko kaakaojauhetta on käytössä jokaiselle, sopiva määrä lienee sellainen jossa kaakao ei ole enää nestemäistä. 

Trangian kokoaminen on ihan helppoa eikä siihen tarvita apua, ainakaan paljoa. 

Maitoa kaataessa kannattaa vähän hämätä Heiniä, jotta Heini ei huomaa heti sanoa stop vaan saadaan enemmän kaakaota ryhmälle. 

Sekoittaminen onkin se vaikein osuus. Leikkitelineet vetäisi luokseen kuin magneetti, sitä on lähes mahdoton vastustaa. Miksei se maito ole vieläkään lämmintä? Onhan tässä mennyt jo 30 sekuntia. Kun päästäisiin jo uudelleen leikkimään!

Lopulta saadaan kaakaota, jee! Tää on parasta kaakaota mitään oon ikinä saanut, ottaen huomioon että joka ilta juo kaakaota iltapalaksi. Sanat ei kulu, mitä sitä turhaan säästelemään jonkin asian kehumista parhaaksi. 

Step 5: Kotiin!

Sitten on taas se ikävä vaihe kun partio loppuu. Ja joka viikko käy näin, että partio loppuu just silloin kun on hauskaa! Vielä ei haluaisi lähteä kotiin, sillä puistossa on superkivaa leikkiä ja äiti ei koskaan antaisi kontata vesilätäkössä. Halvat on huvit pienellä ihmisellä. Siinä kun odotellaan vahempia hakemaan, on ihan hyvä leikkiä hippaa kävelytiellä, joka ei ole mitenkään liian leveä, vähän kun muistaa väistellä ohikulkijoita niin kyllä se siitä. Eiköhän tämän ulkoiluillan jälkeen uni maistu yöllä! Ainakin meillä aikuisilla...

Fun fact minusta: muumihahmoista mun ehdoton suosikki on Pikku Myy! Juuri ostin uuden vaaleanpunaisen collegemekonkin, jossa on Myyn kuva.

Heini