2. Villasukkaretki /Halimasjärven luonnonsuojelualue

Jos haluaa Tampereella retkeillä paikassa, joka on metsäinen, rauhallinen, helposti julkisillakin saavutettava satumaa, kannattaa suunnata Halimasjärven luonnonsuojelualueelle Atalaan. Bussi kurvaa aivan lähtöpaikan viereen ja metsä alkaa kivenheiton päästä. Mä yleensä lähden Halimasjärveä ympäröivälle polulle Sompakadun päästä, josta kipittämällä pururadan yli pääsee rantaviivaa mukailevalle polulle. Vastapäivään lähtiessä vastaan tulee hetikohta uimaranta ja opastetaulu luonnosta ja reitistä.

 

Retkiseurana oli tänään mun luottoretkikaveri Olivia, jonka kanssa ollaan samoiltu Lapissa, telttailtu Alpeilla ukkosessa, vietetty yö bunkkerissa ja kompasteltu partioretkillä. Meidän retkillä tärkeää ovat hyvät eväät ja upeat maisemat sekä ennalta-arvaamattomat kommellukset, jotka pyytämättäkin meidät löytävät. Meidän retkireitit ovat yleensä etukäteen hyvin suunniteltuja, mutta paikanpäällä me jotenkin aina ajaudutaan seikkailemaan eri poluilla asenteella "kokeillaan mihin tämä menee", vaikka polkua ei näkyisi edes kartalla, ihmeellistä optimismia.  

 

Retkiä on aina hauska tehostaa pienillä hifistelykokeiluilla, tänään vuorossa oli villasukkaretkeily. Siinä siis vaihdetaan kengät 3-4 päällekkäin puettuun villasukkaan, ja kokeillaan miltä tuntuu metsä ilman kengänpohjaa välissä. Rapsakka -10 astetta pakkasta, yöllä satanut puuterilumi ja hienoisesti puiden takaa paistava aurinko, voisiko olla parempaa retkisäätä?

 

 

Mun asukokonaisuus oli tänään hyvinkin villapainotteinen, sillä kruunasin kokonaisuuden koti-kotoa kaapin perältä löytyneellä villapaidalla. Käytännössä mulla oli päällä tekninen aluskerrasto, merinovillakerrasto, toppahousut, kevytuntuvatakki ja villapaita. Päässä oli Jannen pipo, sillä mulla ei oo itselläni mieluista pipoa ja sellaisessa tilanteessa ainoa oikea toimintatapa on suunnata Jannen vaatekaapille. Tää ei toki toimi oikein toisin päin, Janne tosi harvoin turvautuu mun vaatekaapin antimiin. Tänään juuri aamupalapöydässä Jannen kanssa pohdittiin, että mitähän pitäisi tehdä kun Jannella on pipo ja mulla ei, kun molemmat tarvitsevat talveksi lämmikettä päähän? No tottakai ostaa Jannelle toinen pipo! 

 

Me kierreltiin järveä, kiivettiin näköalapaikalle ihailemaan maisemia, seikkailtiin metsässä epämääräisillä poluilla, seurattiin eläinten jälkiä ja valikoitiin kumpareen huipulta evästelypaikka. 

 

 

Mulla oli repussa termarissa mukana eilistä savukalaa ja riisiä, jota sai hyvällä halulla lapioida suuhun luonnon hiljaisuudessa. Nää lastenastiat on muuten ihan huikeita näin aikuisena, aika harvalla on samanlaisia eli omansa tunnistaa helposti. Ja onhan nää sellaisia hyvää mieltä tuovia kuvioita! Lisäksi Olivia oli tuonut meille pakasterasiassa suklaamoussekakkua, joka oli tällä hetkellä ehkä enemmänkin suklaamoussekakkua ilman sitä kakkua. 

 

 

Järven pinta oli lumen peitossa ja valkoiset kuuset kehystivät sitä kauniisti. Polku kulki kuusien välistä, kuin kapea kuilu satumaahan. 

 

 

 

Puro solisi sulana lumisten kivien väleistä ja suuri kivenlohkare vartio menninkäisten valtakuntaa. Tämä paikka ei ollut järveä kiertävän polun varrella, vaan satuttiin siihen sattumalta.

Villasukkaretkeily, ehdottomasti jatkoon! Niiiiiiiin ihanaa, mahtava tunne kun jalka saa vapaasti liikkua, tuntee lumen muodot jalkapohjan alla ja varpaat eivät palele. Sukat eivät kastuneet ollenkaan koko reissun aikana ja paksun lumikerroksen ansiosta metsän varvut tai kivet eivät tökkineet terävästi. Ei olisi millään tehnyt mieli vaihtaa kenkiä takaisin jalkaan, täytyy tälle talvelle tehdä toinen vastaava retkikokeilu. Toivottavasti päästäisiin vaikka Nässyn jääreitille sukkasillaan seikkailemaan. Kaikenkaikkiaan tämä retki oli tosi ihana, sellainen rauhallinen fiilistelyretki. Ei muita retkeilijöitä, ei kiirettä, ei rankkoja pitkiä kävelymatkoja. Tuntui kuin kävelisi pilvien päällä ja metsä antoi parastaan. Tästä retkestä jäi hyvä mieli!

Fun fact minusta: merenelävistä mun suosikkeja on mustekalat! Niiden älykkyys, kyky vaihtaa väriä ja muut ominaisuudet on musta huippuja ja mielenkiintoisia. 

Heini