9. Nässyn jäällä

Siitä saakka kun huhtikuussa muutettiin tänne Näsijärven, Nässyn, rantaan oon puhunut kuinka haluan talvella päästä retkeilemään Nässyn jäälle. Joka vuosi paikallinen matkailuyritys tekee pitkän luistelu-/retkeilyreitin jäälle. Ylläpidetyllä reitillä tarkkaillaan jään vahvuutta, aurataan baanaa siistiksi ja huolehditaan etteivät railot ala kiukuttelemaan. Ja tänään oli se päivä, kun työpäivän jälkeen lähdettiin Jannen kanssa nauttimaan auringosta jäälle!

Kävellenkin tuolla liikkuminen on hauskaa, mutta nyt haluttiin saada jotain twistiä retkeen. Voi ehkä päätellä kumman päähänpisto tällainen oli; mun vai Jannen. Vuokrattiin siis Kaupinojan rannalta potkukelkka! 5 euroa oli vuokramaksu, puoli-ilmainen sanoisin. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, lämpötila oli -1 tuntumassa ja keli oli mitä kaunein. Menomatkalla tiukka vastatuuli teki matkanteosta raskasta ja hidasta, mutta paluumatkalla kova työ palkittiin ja myötätuulessa matka taittui mukavasti. Vuorotellen kyydittiin toisiamme, pysähdyttiin juomaan kaakaota ja bongailtiin Näsinneulaa. Oli ihan superkivaa ja fiilis aurinkoisen ulkoilun jälkeen on mahtava, mutta en oikein tiedä miten kuvailisin sitä tänne! Ehkä kuvista välittyy retken fiilis paremmin kuin sanoista, annetaan niiden siis puhua puolestaan. 

Tuuli jäällä oli älyttömän kova, mikä on ihan loogistakin: eihän siellä ole puita tai rakennuksia jotka pysäyttäisivät sen. Mun ja Jannen uudet kevytuntuvatakit pääsivät siis hyvään testiin! Lähestyvää Bergeniä silmälläpitäen ostettiin molemmat uudet untsikat: Jannelle keltainen ja mulle tummansininen.  

Jannella ei ollut juurikaan aikaa poseerata kuviin, kun piti kyyditä prinsessaa pisin järveä...

Eikö mulla muka ole ollut tummansinistä untsikkaa ennen, sellainenhan näkyy miljoonassa kuvassa blogissakin? Vastaus on että on ollut, itseasiassa aivan samanlainen takki kuin tämä uusi. Sama merkki ja sama malli, mutta takin sisäkangas on tällä kertaa petroolinvärinen eikä pinkki. Alla näkyy rinnakkain uusi (vasemmalla) ja vanha (oikealla) untsikka. Tuon edellisen äiti osti mulle vuonna 2015 ja siitä lähtien se on tähän päivään asti uskollisesti kulkenut mukana niin kaupungissa, metsässä kuin Lapissa tuntureilla. Uskollisempaa retkikumppania ei tule heti mieleen. Tänä talvena kuitenkin kolme sen neljästä vetoketjusta lakkasi toimimasta, joten oli aika ostaa uusi retkikumppani. Pitkän harkinnan jälkeen suunnattiin Scandinavian Outdooriin ja luovutin kassalle valmistujaislahjaksi saamani lahjakortin ja hieman omiakin roposiani. Nyt mulla on uusi ihana, pehmeä, lämmin ja käytännöllinen takki, joka toivottavasti kulkee mukana yhtä pitkään kuin edeltäjänsäkin 💙

Mulle retkeilytarvikkeissa tärkeää on niiden käytännöllisyys, kestävyys ja pitkäikäisyys. Olen myös aika aktiivinen tekohengittämään mun retkeilyvarusteita: uudelleenkyllästämään vedenpitäviksi, paikkailemaan, korjailemaan ja uusiokäyttämään. Tossa mun vanhan untsikan hihoissa näkyvät heijastintarrateippaukset eivät siis ole olleet siinä valmiina vaan olen ne laittanut siihen peittämään reikiä, mikä pidensi takin käyttöikää parilla vuodella. Varusteissa ikä ja kuluminen saa näkyä: jokainen kolhu, reikä ja korjattu paikka on osoitus koetuista seikkailuista. Joissain sen pitääkin näkyä että on teilttailtu Alppien huipulla ukkosessa ja istuttu nuotiolla pakkasessa. 

Fun fact minusta: tämänkertaisena faktana listailen minkäikäisiä retkeilyvarusteita mun mukana on kulkenut, ja lähes kaikki näistä kulkee yhä!

• Mun edellinen rinkka ostettiin vuonna 2006 ja se uskollisesti reissasi mukana vuoteen 2019 saakka. 2019 talvivaelluksella Lapissa Lemmenjoella se sitten hajosi ja 2020 ostin mun nykyisen rinkan.
• Mulla on sininen muovinen kuksa, jonka olen saanut alle kouluikäisenä. Tällä hetkellä juon retkillä pääasaissa emalisesta Pikku Myy -mukista, jonka oon saanut lahjaksi yhdeltä sudenpennulta vuonna 2016. Mun vaaleanpuna-mustan retkilautassetin oon myös saanut joskus ala-asteikäisenä, eli pitkä on ikä niilläkin. 
• Mulla on yhäkin käytössä sama makuupussi, joka ostettiin mun ensimmäiselle kunnon talvileirille 2010-2011 aikaan. Tää on itseasiassa just se makuupussi, jonka kanssa värjöteltiin Alpeilla bunkkerissa odottamassa ukkosen loppumista. 
• Puukon oon saanut ekaluokkalaisena vuonna 2006, tuppi on välissä vaihtunut mutta itse puukko on yhä sama.
• Mun teltassa isi on nukkunut jo 80-luvulla, se pitänee kirkkaasti ykkössijaa tässä kisassa.
  

Heini