11. Kirskaanniemi

 

 

Se että ulkona paistaa kevätaurinko ja Instagramista bongaa uuden retkiruokareseptin on aivan riittävä syy lähteä retkeilemään lumiseen metsään. Lunta maassa oli nilkkoihin asti ja järvi jäässä, nähtäväksi jää milloin keväiset kukat pääsevät pelipaikoille ja jalkaan saa vetää muutakin kuin talvikengät. Tai no, kevät on mielentila ja töissä meidän yläastelaiset on koko maaliskuun jo kulkeneet nilkat paljaina tennareissa: se on ensimmäinen auringonsäde ja avot, mihinpä sitä enää mitään talvivaatteita tarvitsee. Retkiaamuna aurinko paistoi superihanasti makkarin ikkunoista sisälle ja auringon lämmittämä ulkolämpömittari valehteli lämpötilaksi +12 astetta, todellisuudessa lämpötila oli kuitenkin pakkasen puolella. Läpitalonasunnossa meillä on makuuhuoneesta näkymät aamuaurinkoon ja sisäpihalle, kun parvekkeelta saa ihailla kadunvartta ja Esplanadia. Se tuo ihan oman virkistyksensä asuntoon, kun saa vähän joka suunnasta valoa sisälle.  

Mun ja luottovaelluskaverini Olivian tämänpäiväinen retkikohde oli Tampereella Vuoreksessa Kirskaanniemessä, jonne mutkitteli tunnelmallinen metsäpolku läpi metsän. Julkisilla kulkiessa näppärä lähtöpaikka on Vuoreksen koululla, josta kuljetaan ensin pyörätietä pitkin hetken matkaa ja sitten suunnataan metsän syleilyyn. Autolla tullessa taas lähin parkkipaikka löytyy aivan retkikohteen tuntumasta, mikä tuntui houkuttelevan varsinkin lapsiperheitä paikalle. 

 

Siinä sitten kävellessä muisteltiin Olivian kanssa meidän yhteisiä reissuja Lappiin ja Alpeille. Voisiko tuo sula puro olla kuin Lemmenjoki pääsiäisenä 2019? Ja tuo mäennyppylä kuin tunturi Tuntsan erämaassa syyslomalla 2020? Onko elämässä ollut hirveämpää yötä kuin Alppien rinteillä ukkosmyrskyssä bunkkerissa hiirien kanssa kesällä 2022? Me ollaan Olivian kanssa tunnettu vasta n. 4,5 vuotta, mutta silti ollaan päästy, tai jouduttu, moneen eri seikkailuun vuosien varrella. 💗

 

Kirskaanniemessä oli laajalla alueella useampikin laavu ja nuotiopaikka, ripoteltuina parhaille spoteille metsään ja rannalle. Vaikka aurinko aamupäivästä paistoikin, tuli nuotiopaikalla kykkiessä tosi kylmä. Kylmä tuuli kiiti jäätä pitkin ja taivaalle kerääntyi muutamia pilviä. Siinä sitten nuotion liekeissä paisteltiin pizzoja, joissa oli pohjana pitaleipä ja täytteenä tomaattipyrettä, juustoa, paprikaa, sipulia ja vegekinkkusuikaleita. Voi miten kaikki maistuukaan niin paljon paremmalta ulkona! 

 

Paluumatkalle lähdettiinkin sitten itsellemme tyypilliseen tapaan kokeilemaan että päästäänkö tätä polkua pitkin kotiin. Mitäpä sitä turhaan karttaa katsomaan, kun edessä siintää  kivannäköinen jääreitti... Käveltiin auringonpaisteisella jäällä tallattua polkua pitkin, syötiin jälkkäripullat rantakivellä ja polun loppuessa kaiveltiin nöyrinä puhelimesta karttasovellus esille. Ei me nyt eksytty oltu, mutta eipä se reitti myöskään suorin mahdollinen ollut. Kotiin päästiin kuitenkin ja se lienee pääasia! Kotona sitten laitettiin Jannen kanssa sauna lämpenemään ja savunhajuiset vaatteet parvekkeelle tuulettumaan. 

 

 

Fun fact minusta: mulla on yhteensä 6 korvista (olisi itseasiassa 7 ellei yksi olisi nuorempana aavistuksen revennyt ja täytynyt parannella kasaan)

Heini