12. Sudenpentujen yöretki

 

Hiljattain on retkeilyt jääneet vähälle, jonka syyksi laitetaan vaikka se, että meillä ei ole enää käytössä autoa, märät, liukkaat ja loskaiset kelit eivät varsinaisesti motivoineet retkeilyyn sekä työt ja muut harrastukset ovat vieneet ison siivun ajasta. Onneksi kuitenkin partiossa sudenpennut mua retkeilyttää tasaiseen tahtiin! Nyt viimeisinpänä yhden yön kestävä retki Lempäälässä Tervajärven rannalla Pajaniemessä. Koska edellinen pitkä rimpsu ei välttämättä kerro yhtään mitään, niin täsmennetään vaikka että Hämeen Partiopiirin omistamalla leirialueella 30 minuutin ajomatka päässä Tampereelta. Pajaniemen fasiliteetteina oli päärakennus keittiöllä ja olohuoneella, jonka yläpuolella kaksi pientä parvea. Lisäksi pihapiirissä oli sauna, huussit ja kiintolaavu. Meidän sudenpennut esittelisivät paikan varmaan suurin piirtein näin: se iso talo, ne pahanhajuiset huussit, se pieni talo jonka katolle saa kiivetä (palaan tähän vielä), sauna ja se laavu missä isommat nukkui. 

Voisin taas listata muutaman hauskan lausahduksen retkeltä ilman kontekstia:

Haluutko että tuun sun kanssa vessaan, ettei sulla tule yksinäinen olo siellä?

Ei saa seistä katolla!

Älä tule pää edellä alas katolta, tuu jalat edellä

Virvon varvon...

"Heini ala tulla!" "En mä nyt jaksa..." "No nyt pitää vaan jaksaa! Vipinää töppösiin!"

Miksei sulla oo meikkiä? Sulla on aina keskiviikkoisin partiossa meikkejä, nyt sä näytät liian erilaiselta

Johtajat on pitempiä kuin me lapset - ja myös leveyssuunnassa isompia!

Tiskaan sun astiat jos saan siitä hyvän palkan

Isommat saa ottaa karkkia retkille, mutta ne joutuu myös raatamaan täällä - kannattaa olla sudenpentu!

Miksi täällä on näin hiljaista? Missä lapset on?

Partioleirillä parhaat ruoat on aina iltapalalla 

Me sudenpentujen kanssa lähdettiin retkelle lauantaina ja kotiuduttiin sunnuntaina, mutta neljäsluokkalaiset ja sitä isommat olivat reippaasti retkeilleet jo perjantai-illasta saakka. Meillä oli pentuja mukana reissussa 9 kappaletta, ja kotiinlähtiessä vanhemmat saivat saman määrän mukaansa kuin olivat retkelle tuoneetkin. Ja nämä 9 olivat äärimmäisen innokkaita kiipeämään kaikkialle, mihin vaan voi kiivetä! Leirialuetta kierrettäessä tuli vastaan isoja kiviä, puita ja etupihalla pikkumökki. Mä en edes ihan tiedä, mikä se pikkumökki oli, mutta kautta aikain ollaan annettu pentujen kiivetä sen katolle. Korkeutta siinä on vähemmän kuin minulla pituutta ja lapset on aina osanneet käyttäytyä siinä fiksusti. Ja näin terveydenhoitajan näkökulmasta: riskit kartoittaen lasten kannattaa antaa kokeilla, kiivetä ja harjoitella: eipä ne motoriset taidot ja tasapainotaidot kehity, jos niitä ei harjoittele!

Meidän retki meni mukavasti hengaillen, erilaisten ohjelmien parissa ja hyvää ruokaa syöden. Lauantaina kisailtiin erilaisissa kisoissa joukkueissa, joista neljä koostui lapsista ja yksi meistä johtajista. Pelattiin risti-nollaa toisia joukkueita vastaan, tunnistettiin sokkona karkkeja ja rakennettiin ihmispyramideja. Laitan tuohon alas kuvan Lokkien Instagramista, jossa näkyy hyvin meidän johtajien ilmeet ja asenne kisailuun. Kuten kuvasta välittyy, niin tottakai meidän mottoja oli "voitto ei ole tärkeintä" ja "tämä on vain leikkiä" (tai sitten ei...). 

Kisailijen jälkeen lapset pääsivätkin sitten itse kokkailemaan itselleen päivällistä, joka koostui perunamuusista ja kasvislihapullista. Koko päivän ulkoilun jälkeen ruoka maistui ja vähän alkoi jo väsykin painaa. 

Mun inhokkikotityöt on tiskaaminen ja ruoanlaitto, ja tämän ilmeisesti meidän sudenpennutkin tietää. Tiskijonossa seisoessani pari ovelaa lapsukaista tulivat käymään kauppaa tästä tiskaamisasiasta. He avuliaasti tarjoutuivat tiskaamaan mun astiat, jos saavat siitä jotain mieluista etuutta itselleen. Pitkään johtavat tarjoukset olivat sellaiset, että illalla nukkumaan mennessä nämä kaksi saisivat valvoa ja supattaa pitempään kuin muut sudenpennut, tai että he saisivat iltapalalla ottaa ensimmäisenä ruokaa. Pitkän kaupankäynnin jälkeen näistä vaihtoehdoista lupasin heille tuon jälkimmäisen, ja lapset tiskasivat mun astiat omaan neuvottelupanokseensa tyytyväisenä. 

 

Ruokailun jälkeen tultiin sisälle hetkeksi hengähtämään ja makoilemaan sohvalla. Sudenpennut supattivat omalla parvellaan, laittoivat makuualustat ja makuupussit paikoilleen ja palasivat sitten paikallisen viihdetoimiston, aka minun, luokse pyytämään johdatusta. Jatkuvasta melusta väsyneenä kehittelin lapsille hiljaisen viestinvälityslaitteen, jolla voi viestittää ilman ääntä. Viriteltiin lasten kanssa yhdessä parvien välille köysi, jossa roikkui muovikannu. Köyden avulla kannun sai liikutettua parvelta toiselle ja kannun kyydissä kulki mukavasti pieniä viestilappuja. About 15 minuuttia kesti mukavaa hiljaisuutta, kunnes kirjoitettujen viestin tueksi otettiin käyttöön myös sanallinen viestintä...

Tässä välissä voisin valottaa tuota aiemmin ensimmäisenä listaamaani sitaattia sekä miten virpominen liittyi tähän retkeen. Käytiin siis yhden lapsen kanssa tällaista keskustelua:

"Mihin sä olet Heini menossa?"

"Vessaan."

"Haluutko että tuun mukaan, ettei sulla tule yksinäinen olo siellä?"

"Enköhän mä pärjää."

*Vessakäynnin jälkeen avaan huussin oven poistuakseni huussista* Oven ulkopuolella aiemman keskustelun sudenpentu oksa kädessä: "Virvon varvon..."

Kyllä saa partiosta sellaisia kokemuksia, joita ei muualta saa! Oli meinaan mun elämän ensimmäinen kerta, kun mulle on vessaan tultu virpomaan. Lapset on kyllä niin mahtavia, aina yllättyy miten niille tuleekaan mieleen tällaiset tempaukset. 

Illalla lapset innostuivat menemään keskenään ulos leikkimään, mikä oli myös ihan mahtava tempaus! On jotenkin superkiva tämä meidän sudenpentuporukka: hyvä ryhmähenki, kyky ottaa kaikki mukaan ja tehdä yhdessä. Minä vahdin etäämmältä kun lapset omatoimisesti pistivät yhteisleikit pystyyn ja keskenään viettivät aikaa yhdessä. Kun on koko päivän toiminut viihdekeskuksena, on oikein tervetullutta että ehtoolla saa olla teekuppi kädessä ja toimia pelkästään sivustaseuraajana kun lapsukaiset viihdyttävät toisiaan. 

Iltapalaksi meillä oli aamun kaurapuurosta tehtyjä sämpylöitä ja sitten päästiinkin jo nukkumaan. Ennen nukkumaanmenoa lapset halusivat että näyttelen heidän pehmoleluillaan näytelmän. Viime syksyn Lapin vaelluksella tein iltasaduiksi tuollaisia unilelunäytelmiä, ja niistä ei nyt selkeästi päästä eroon milloinkaan. Siinä sitten minun mielestäni aivan luokattoman huonon, lasten mielestä aivan loistavan, pehmonäytelmän jälkeen jätin lapset nukkumaan parvelle ja käperryin itse omaan makuupussiini olkkarin lattialle. Vain herättääkseni lapset aamulla laittamalla kaiuttimesta klassikkokappaleen Voiko ihanammin päivä enää alkaa...

Sunnuntaina keräiltiin kamppeet kasaan, leikittiin ulkona ja siivoiltiin. Sudenpennut laitettiin keräämään roskia pihalta, palkkanaan yksi karkki jokaisesti kerätystä roskasta. Simppeli systeemi, mutta erittäin toimiva! Lahjonta-uhkailu-kiristys, lastenkasvatuksen pyhä kolminaisuus, sai lapset motivoitumaan tästäkin hommasta. 

 

Kotimatkalla laitoin Jannelle viestin, että laitappa sauna lämpenemään. Hämmentävää kyllä, tää oli eka retki pitkään aikaan kun ei haissut savulta kotiin palatessa!

Fun fact minusta: tänä keväänä mä olen harrastanut ilma-akrobatiaa 4 eri välineellä: hammockilla, silkillä, tangolla ja renkaalla

Heini