17. Hikivuori

Tästä se nyt alkoi! Mun elämän ensimmäinen palkallinen kesäloma. Nyt saakin sitten kolmen viikon verran nauttia loputtomasta vapaa-ajasta ja kesästä. Kesäloman jälkeen mä vaihdan työpistettä: keskustan isoin yläkoulu vaihtuu Itä-Tampereella sijaitsevaan yhtenäiskouluun. Toukokuun lopulla allekirjoitin elämäni ensimmäisen vakituisen työsopimuksen. Nyt saakin sitten kouluterkkailla niin pitkään kuin sielu sietää! Työpisteen vaihtuminen tähän saumaan tuntuu hyvältä ratkaisulta. Lomalle sai jäädä rennoin fiiliksin, ilman tunnetta että "sen minkä taakseen jättää, edestään löytää". Töihinpaluu on aloitus puhtaalta pöydältä!

Tämänpäiväisen työpäivän jälkeen polkaisin kesäloman rennosti käyntiin päiväunilla, joiden aikana Janne paisteli meille pihvit päivälliseksi. Sen jälkeen syötiin herkkuja sohvalla ja katseltiin Greyn Anatomiaa. Kokopäiväisen sisälläolon vastineeksi kaipailtiin kuitenkin pientä reippailua ulkoilmassa. Sadekuurojen välissä lähdettiin kipuamaan Kaukajärven tuntumassa sijaitsevalle Hikivuorelle. 

Sateen kastelemat kivet olivat ajoin liukkaita ja verenhimoiset hyttyset saalistivat joka suunnalta, ilma oli raikas ja viileä. Hikivuori on monellakin tapaa mielenkiintoinen helposti saavutettava retkikohde: löytyy perinteistä suomalaista metsää, näköaloja ja jopa luola. Polut ovat ainakin suurin piirtein selkeitä ja paikanpäälle löytää helposti; Haiharan taidekeskukselta kävellään eteenpäin metsään, jolloin kohoava "vuori" metsineen jo erottuukin. 

Meillä ei mitään sen suurempaa reittisuunnitelmaa ollut mielessä, sen verran asetettiin tavoitteita että näköalapaikalle on päästävä ja luolakin olisi mielenkiintoista löytää. Kierreltiin ja kaarreltiin siis polkuja pitkin. 

Näköalapaikalta avautuivat maisemat Kaukajärvelle yli puunlatvojen. 

Ylhäällä korkeus ei niin tuntunut, mutta kallion juurella koki itsensä aika pieneksi. 

 

Eväänä ei ollut tällä kertaa muuta kuin pullollinen vettä, mutta onneksi metsä on usein vieraanvarainen: Hikivuori tarjoili mustikoita.

Vaikka syötävää on aina mielenkiintosita löytää luonnosta, oli luonnon yksityiskohdista meidän lemppari kuitenkin puu, joka osoitti hienosti luonnon sopeutumiskykyä eri tilanteisiin. Katsokaapas miten hauskasti puun juuret kiemurtelevat kivikossa!

Retken päätteeksi bongailtiin vielä kallion juurelta luola. Luolaan meni selkeä polku hiekkatieltä, ja hyvänä maamerkkinä toimii myös luolan suuaukon vieressä oleva iso kivi. Kahden viikon päästä mä olenkin jo vähän isommilla vuorilla, nimittän Sveitsin Alpeilla!

Loppuun vielä yksi video kesän sirkuskurssin viimeiseltä tunnilta:

 

 

Fun fact minusta: tykkään käydä Jannen kanssa ajelemassa autolla! Ilman selkeää päämäärää, kierrellen ja katsellen mitä kaupungista löytyy. Joskus eksytään katselemaan nostalgisia paikkoja, toisinaan taas kiehtoo nähdä tuoreesti rakennettuja uusia asuinalueita.

Heini