18. Tomaattiretkellä

Joskus aiemmin mainitsinkin, että meillä kasvateltiin tänä kesänä parvekkeella tomaatteja! Rakkaudella, auringonvalolla ja tamperelaisella vesijohtovedellä, varsinaisella pyhällä kolminaisuudella, tomaateista kasvoi isoja, punaisia ja maukkaita. Nyt jo niin punaisia, että tuli ajankohtaiseksi miettiä miten ja missä niitä syötäisiin. Eipä siis muuta kuin retkireppu olalle ja sopivaa paikkaa etsimään!

Plan 1: melontaretkelle

Meillä on jo pitkään ollut haaveena lähteä yhdessä Pyhäjärvelle melomaan. Valittiin jo hyvissä ajoin, että tämä perjantai olisi hyvä päivä sellaiseen. Mutta onpahan vaikeaa löytää vuokrauspaikkaa Tampereelta! Sup-lautoja on tyrkyllä joka kulmassa, mutta kajakkeja ei tunnu löytyvän juuri mistään. Loppusaldona löydettiin, että kahdesta paikasta Tampereelta voisi sellaisia saada: Hatanpäältä tai Kaupinojalta. Kaupinojalla ollaan sudenpentujen kanssa joskus käyty melomassa (ja palvelu siellä on ollut aika epäystävällistä...), eli suunnattiin mielummin Hatanpäälle. 

Bussi alle ja kohti Hatanpäänkatua! Netti sanoi paikan olevan auki, mutta käytännössä se ei ihan vastannutkaan totuutta: ketään ei näkynyt missään. Aikamme pyörittiin ja ihmeteltiin, kunnes todettiin että annetaanpas olla ja keksitään jotain muuta. Koitetaan toisella kertaa paremmalla onnella ja vaikka etukäteen kajakit varaten. 

Plan 2: Viikinsaareen

Eipäs lannistuta! Kun on kesäretkelle lähdetty, pitää kesäretkelle päästä. Seuraavaksi suunnitelmaksi muotoutui lähteä Viikinsaareen. Saareen kulkee laivakuljetus Laukontorilta tasatunnein, eli tossua toisen eteen ja kohti kahden kilometrin päässä sijaitsevaa Laukontoria. Auringonpaisteessa matka taittui mukavasti (hikoillen) ja lokit kirkuivat rannoilla. Päästiin kuin päästiinkin Laukontorille, ihan vain huomataksemme että olimme parilla minuutilla myöhästyneet juuri lähteneestä laivasta. Koska ei haluttu jäädä tunniksi laiturinnokkaan odottelemaan, päätettiin laittaa taas aivonystyrät töihin ja keksiä uusi suunta retkelle. 

Plan 3: Heseruokaa laiturilla

Mieli alkoi tehdä jäätelöä ja nugetteja, joten kipaistiin keskustorin Hesburgerin kautta ja päädyttiin Laukontorin vierasvenesataman laiturille syömään roskaruokaa ja pehmistä. Ei ihan sellainen retki kuin ehkä alunperin kuviteltiin, mutta meneepä se kesäpäivä näinkin!

Kävelyn ja hikoilemisen jälkeen mieli teki pulahtaa raikkaaseen veteen. Otettiin siis kotimatkalla suunta kohti "kotirantaamme" Ranta-Tampellaa ja hypättiin tyrskyihin rantakivikolta. Tästä ei kotiin ole montaa sataa metriä, aivan ihanaa asua rannantuntumassa. Monena iltana ollaan käyty iltauinneilla Jannen kanssa tässä (lue: minä uin ja Janne pitää pyyhettä, hän ei ole viileän veden ystävä), tänään ensimmäistä kertaa Jannekin uskaltautui talviturkkinsa kastamaan!

 

 

Uinnin jälkeen kuivateltiin hetki auringonpaisteessa oman parvekkeen tomaateista naustiskellen. Long story short, yhteenveto päivän retkestä yhteen lauseeseen: lähdettiin melomaan, mutta päädyttiinkin laiturille syömään heseruokaa.

 

Fun fact minusta: tykkään kaikesta mikä kimaltaa! Oli se sitten vaate, koru tai mikä tahansa koriste-esine. Mitä kimaltavampi, sen ihanampi.

Heini