Alppien valloitus alkakoon

Nyt on Alppireissu takana! Ja tosi mahtava reissu olikin. Neljän päivän ajan bongailtiin vuoria ja syötiin päivittäin pussillinen karkkia. Nukuttiin teltassa, kastuttiin sateessa, kuunneltiin ukkosta ja väisteltiin alppilehmiä. Kivat reitit, upeat maisemat ja paras mahdollinen seura: luottovaelluskaverini Olivia, jonka kanssa oltiin viimevuonnakin vaeltelemassa Alpeilla. Meidän viimevuoden seikkailut löytyvät mun vuoden 2022 blogista kolmessa osassa: osa 1 tästä, osa 2 tässä ja osa 3 tässä. Nyt ajattelin ensin höpistä mitä reissuun yleisesti kuului, vaelluspäivien kuvat ja fiilikset tulevatkin erillisinä postauksina pikkuhiljaa. 

Mun matka kohti Sveitsiä ja Zurichia alkoi 20.7. klo 03 aamuyöstä, kun suuntasin silmät puoliksi avonaisina kohti Tampereen rautatieasemaa. Keskusta lepäsi hiljaisena valoisassa kesäyössä, siinä kävelymatkalla ei montaa kanssakulkijaa näkynyt. Junamatka Tampereelta Helsinki-Vantaan lentokentälle on tosi näppärä, kun yhdellä vaihdolla pääsee suoraan lentokentän kellariin. Lentokoneessa matkustaminen rinkan kanssa on ihan yhtä helppoa kuin tavallisenkin matkalaukun, toki sillä lisällä että rinkan narut täytyy solmia niin, etteivät ne jää mihinkään kiinni rinkan seikkaillessa matkatavarahihnojen syövereissä. Mä valmistelin rinkkani lentoa varten ostamalla kymmenellä eurolla Intersportista ylimääräisen sadesuojan, jonka sai vedettyä koko komeuden ympäri, jolloin nauhat ja muut jäivät suojaan. On mulla rinkassa kiinnikin sadesuoja, mutten halunnut riskeerata että jo menomatkalla se hajoaa tai irtoaa, ja sittenpä ollaankin ilman sadesuojaa liikenteessä. Ei kovin innostava ajatus, ainakaan jos arvostaa kuivia vaihtovaatteita. 

Aikaisen lähdön myötä yöunet jäivät aika lyhyiksi, suunnilleen 1,5h mittaisiksi. Junassa ei paljoa viitsinut silmäluomia lepuuttaa ettei vahingossa nuku pysäkkinsä ohi. Joten kuvitella saattaa, että jos aamukolmelta silmät oli puoliksi auki, niin kahdeksalta lennon lähtiessä ne olivat enää suunnilleen neljäsosan verran auki. Lähtöportilla odotellessa laskin minuutteja siihen, että pääsen lentokoneeseen nukkumaan. Siellä kun on kaikilla sama lähtö ja määränpää, ei ole pienentäkään riskiä että unohtaisi jäädä oikealla pysäkillä pois.

Ensimmäinen haaste ja seikkailu olikin lennon jälkeen löytää Olivian uuteen sveitsiläiseen kotiin. EU-maiden ulkopuolella mulla ei liittymä toimi, eli Wifi-verkkojen ulkopuolella pitää selviytyä ilman nettiä. Kirsikkana kakun päällä olin vielä kielitaidotonkin: tässä osassa Sveitsiä puhutaan saksaa, jota en montaakaan osanaa osaa. Toki täällä osataan myös hyvin englantia, eli silläkin olisi tarvittaessa pärjännyt. Lentokentän wifillä ostin lipun julkiseen liikenteeseen, otin screenshotit reitistä ja lähdin rohkeasti kohti tuntematonta. Ensin junalla lentoasemalta rautatieasemalle, jossa sitten juoksin ympäri asemaa etsien oikeaa bussipysäkkiä. Hieman meinasi usko horjua ja pari kyyneltäkin tulla, kun oikeaa pysäkkiä ei tuntunut löytyvän mistää. Vihdoin ja viimein, muutaman ehkä hieman kyseenalaisen tienylityksen jälkeen, löysin tieni oikeaan bussiin ja sormet ristissä toivoin olevani matkalla oikeaan paikkaan. Julkisilla liikkuminen täällä on suurinpiirtein samanlaista kuin Tampereella, toki pysäkkien nimistä ei saa mitää selvää ja saksankieliset kuulutukset menevät ihan ohi. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin: selvisin Olivialle puoleen päivään mennessä taltuttamaan yön ja aamun aikana kerryttämääni nälkä(kiukkua)!

Vaellusreittien suunnittelu

Pitkin kesää bongailtiin Intagramista kuvia ja videoita mielenkiintoisista paikoista ja läheteltiin niitä innokkaasti toisillemme. Yhteisenä ajatuksena oli, että tällä kertaa ei lähdetä raskaiden rinkkojen kanssa maastoon vaan perustetaan base camp jonnekin ja tehdään sieltä käsin päiväretkiä eri kohteisiin. Lopulta valikoitiin tukikohdaksi Lucernen keskustassa sijaitseva leirintäalue, ja lähdettiin tällaiselta sivustolta valikoimaan mielenkiintoisimmat reitit. Tuolta löytyy hyvät kuvaukset sekä step by step ohjeet reitteihin. Reittien valitseminen Lucernen alueelta oli kannattavaa myös sen vuoksi, että tuolle alueelle saa ostettua Tell Pass:it: kortit joilla saa maksutta kulkea julkisessa liikenteessä sekä pääsee ilmaiseksi osaan vuorihisseistä. 

Teltan pystyttäminen leirintäalueelle oli paras päätös ikinä. Saatiin tasainen telttapaikka, vesivessat, suihkumahdollisuus sekä rajaton juomavesi. Sateen sattuessa kokkailtiin iltapalat suojaisessa keittokatoksessa (me syötiin muuten joka ilta iltapalaksi lättyjä tai kaura-omena-paistosta, sillä me ollaan aikuisia eikä kukaan voi estää meitä syömästä pelkkiä herkkuja iltapalaksi) ja tiskaamaan päästiin tiskipisteelle (jossa olisi ollut myös mahdollisuus pestä maksutta pyykkiä pyykinpesukoneilla!). Leirintäalue-elämä on mulle lapsuudesta tosi tuttua ja tunnelmallista: pienenä me telttailtiin paljon ja kouluikäisenä asuntovaunuiltiin. Yöt leirintäalueella toi mieleen tosi monia kivoja muistoja niiltä ajoilta. 

Ps. Viime vuonna herättiin keskellä yötä vuoren rinteellä ukkosmyrskyyn ja jouduttiin pakenemaan teltasta bunkkeriin, tänäkin vuonna ukkonen yllätti meidän viimeisen telttayön aamuna klo 06. Mutta tällä kertaa jäätiin levollisina telttaan odottelemaan lyhyen ukkoskuuron loppua, tietäen että tarvittaessa päästään sisätiloihin jos tilanne äityy hurjaksi. Ihan käsittämätöntä että täällä aina ukkostaa kun me ollaan alppivaeltamassa.

Mitkä reitit me valittiin?

Meidän reittivalinnoiksi valikoituivat Mount Pilatus Tomlishorn, Furenalp, Niederbauen Kulm peak hike sekä Walenpfad panorama trail. Näistä sitten lisää seuraavissa postauksissa.

Esimakua reissusta?

Jo tavaksi muodostuneella tyylillä keräiltiin tälläkin kertaa puhelimen muistioon lausahduksia ja sutkautuksia reissun varrelta. Tässä taas pitkä lista niitä ilman kontekstia! Osa saanee selityksensä seuraavissa postauksissa, mutta osa jääköön selittämättömiksi.

• Eiköhän oteta tyynyt mukaan telttaan, ei tässä iässä (=24-25v) enää nukuta ilman.
• Tiäks nyt on luksusta: mä oon pessy nää teltan kiilat
• Sä otit karkit mukaan? Aina.   
• No kyllä tätä ulkona syö, kotona en tekis todellakaan
• Miten tää on voinu edes päästä tuotekehityksestä läpi?
• Jokin onnistui meidän reissussa! Tää on ennenkuulumatonta.
• Pelkkää voittoo tää meidän reissu! Ei ehkä lottovoittoa, mutta sellaista euronarpavoittoa.
• Hahaa ollaan pilvessä
• Hei täällä on vessat! Oisko tää nyt semmonen Loma-arpavoitto
• Onko ennenkään mikään estänyt meitä menemästä?
• Apua, alan kuulostaa mun äidiltä
• Tsemppikarkkien aika
• Tällee rennosti hajareisin.
• Miksi Alpeilla aina ukkostaa ku me ollaan täällä
• Ööö noi lehmät makaa meidän polulla
• Kakka on aika prosessoitu tuote
• Mä luulen et ulkonäkö ei vaikuta makuun
• Voiko lehmällä ratsastaa?
• Vähän kiinnostaa miltä paikallinen Sinol (=retkikeittimen polttoneste) maistuu
• Se on vaan "parasta ennen", ollaan me ennenkin pahaa ruokaa syöty
• Tässähän vois ottaa ekat päikkärit.
• Monetko päikkärit voi päivässä ottaa? Ei oo rajaa.
• Tästä ei tarvii kertoo että me ei löydetty sitä reittiä
• Mä en oo pitkävihainen, oon vaan sillee vieläkin vihainen
• Otettaisko ihan lyhyt välikuolema
• Jos noi (=telttanaapureina perhe, jonka autossa on suomen rekkari) osaa suomee, niin ne on kuullut kaikki meidän paskat jutut
• Kodittomuus tekee meille hyvää
• Eläminen on kallista, mutta hirmu suosittua!
• Matka ei tapa, vauhti tappaa
• Otatko suolaa? Se ei tee siitä hyvää mutta vähän parempaa
• Tää on huonoista vaihtoehdoista paras
• Oon toistaiseksi ihan nauttinut tästä päivästä. Ja sitä ei aina pääse sanomaan.
• Emme tuomitse. Ainakaan paljon.
• Nyt meillä on varaa tuhlata vettä, niinku kunnon ympäristönpaskojat
• En mä oo nyt tehny tässä muuta ku istunut ja näyttänyt nätiltä
• Voitais jakaa retkiruokavinkkejä, tai sellaisia anti-vinkkejä: "älä tee näitä ruokia"
• Ei mun mielestä meidän mikään ruoka oo ollu sillee pahaa, paitsi ehkä tän päivän lounas
• *Herätään aamulla klo 6 jälkeen teltassa sateeseen, myrskytuuleen, salamointiin ja jyrähdyksiin* Noniiiiin ja taas mennään! Täähän on meille jo tuttua.
• Ei voi sukat kastua jos ei oo sukkia
• Sit ku päästään kotiin niin minimoidaan askeleet
• Vitsit mä oon kyllä hauska, ei ihme että haluut aina lähteä mun kanssa reissuun
• Tässä me ollaan vuoren huipulla ja horisontissa näkyy tyyliin kaikki maailman vuoret. Ja sä mietit vaan mitä Mäkkäristä tilataan?

 

Heini