25. Viikonlopuksi Ouluun

Lauantaiaamuna aamuseitsemältä lähti Tampereen rautatieasemalta pendolino kohti Oulua. Meidän viikonlopun agendana oli rentoutua ja käydä moikkaamassa mun mummia Muhoksella. Yöpaikka valittiin tällä kertaa ketjuhotellien ulkopuolelta, De Gamlas Hemistä. Hotellin esittelyteksti voitti minut puolelleen, ja Janne on tosi sopeutuvainen mun päähänpistoksiin. Näillä sanoilla hotelli luonnehtii itseään:

"De Gamlas Hem Hotel & Restaurant on historiallinen täysin remontoitu, suojeltu 17 huoneen boutique-hotelli Oulun keskustan läheisyydessä. Jo vuonna 1906 meillä majoitettiin, hoivattiin ja ruokittiin sivistyneitä ja kunniakkaita wanhoja naisia talon toimiessa yksityisenä Oulun herrassäädyn vanhustentalona. Myös ruotsalaiset hävittäjälentäjät ovat pitäneet tämän katon alla majaansa talvisodan melskeissä. Nykyään toivotamme sinut tänne puiseen art nouveau -huvilaan nauttimaan rauhasta ja erinomaisesta ruuasta vanhojen kaakeliuunien ja hirsiseinien hellässä huomassa!"

Ja siis tämä hotelli oli I H A N A! Vanhan talon tunnelma, kaakeliuunit ja pienen paikan rauha. Hotelli oli tosi tunnelmallinen ja kauniisti entisöity. Kun on koko lapsuutensa asunut vanhasssa puutalossa kaakeliuunin kanssa, tuntuu tällainen ympäristö tosi kotoisalta. 

 

Hotellille saapuessa kuultiin ilouutinen, että meidän huoneluokkaa oli korotettu. Saatiin siis majoitus alkuperäiseen hintaan, mutta isommalla sängyllä ja huoneella. Huone oli tosi kiva ja sopivan moderni. Aika pieni se oli, mutta sopivasti sinne mahtui parivuode, telkkari, pöytä ja suihku-vessa-systeemi. Janne sai tosin henkistä allergiaa lasiakvaariota muistuttavasta kylpyhuoneesta, mun mielestä se oli ihan tyylikäs ratkaisu. Näin nää meillä yleensäkin menee: mä mietin mikä näyttää kivalta ja Janne käytännöllisyyttä. 

 

Hotellihuoneeseen me päästiin suunnilleen kolmen aikaan, jolloin olikin sopiva aika pienille, tunninmittaisille, päiväunille. Viidenaikaan hotellilla tarjoiltiin vieraille perinteinen brittiläinen kello viiden tee. Eli siis maksutta teetä, kahvia ja pientä suolaista ja makeaa purtavaa. Teen kylkeen saatiin marjapiirakkaa ja todella todella hyvää saaristolaisleipää lohitäytteellä. Tuo kello viiden tee oli kyllä aivan huippu! Istuskeltiin, nautiskeltiin ja en kehtaa edes myöntää montako palaa saaristolaisleipää syötiin, se oli niiiiiin hyvää. 

Teenjuonnin jälkeen lähdettiin ulkoilemaan aurinkoiseen Oulun iltaan. Käveltiin keskustan läpi Ainolanpuistoon, jossa mun ylioppilaskuvat on vuonna 2018 otettu. Siellä ruusutarha kukki kauniisti ja lämpimänä kesäpäivänä oli porukkaa liikkeellä yksi jos toinenkin. Tänä vuonna mulla jäikin Hatanpään Arboretumin ruusut kuvaamatta, tämä olkoon korvaava kokemus siitä. Mun kykkiessä ruusupuskasta toiseen Janne meni "miesparkkiin" istumaan: ruusutarhan laidalla oli pitkä rivi penkkejä, jossa istui yksi jos toinenkin odottamassa paremman puoliskonsa kuvailujen loppumista. Vähän meidän jälkeen ruusujen luokse tuli vanhempi pariskunta, jossa muori kiisi heti kännykkänsä kanssa taltioimaan kukkasia, ja ukkonsa nöyrän tottuneesti otti paikkansa penkiltä Jannen vierestä. 

 

 

Ainolanpuisto monella tapaa muistuttaa Hatanpään Arboretumia; on kasveja, sympaattisia polkuja ja näkymä veden yli. Lisäksi siellä on paljon ihania pieniä siltoja purojen yli, sekä aivan valtava leikkipuisto. Ihan koko puistoa me ei edes kierretty, joka suuntaan tuntui puisto vaan jatkuvan. Löydettiin sama paikka missä 2018 kimaltavassa pinkissä mekossani seisoin, uusi ylioppilaslakki päässä. Puun oksa oli viidessä vuodessa taipunut matalammaksi, mutta kyllä sen samaksi paikaksi silti tunnisti. 

2023

2018

Illasta palailtiinkin kaupan kautta hotellille syömään iltapalaa ja pesemään hampaita. Keräiltiin huoneen kaapeista kaikki mahdolliset tyynyt sänkyyn ja pistettiin silmät kiinni. 

Meille hotelleissa on tärkeää, että hintaan kuuluu aamupala. Sillä perusteella ollaan ulkomaillakin hotellit aina valittu. Aamusta kömmittiinkin yhdeksän aikoihin aamupalapöytään, jossa meitä odotti perinteisten puuron, leivän ja hedelmien lisäksi savukalaa, kakkua ja rutainatorttua. Juomaksi veden, teen ja kahvin lisäksi maistuvia täysmehuja sekä jääteetä. Pienessä hotellissa ei ollut ketjuhotellin ruuhkaisaa tunnelmaa, vaan tunnelmallisessa ruokasalissa oli meidän lisäksemme sormilla laskettava määrä muita ihmisiä. Aamupala oli hyvä ja täyttävä, mutta me jäätiin ehkä kaipaamaan ketjuhotelleista tuttuja lämpimiä vaihtoehtoja: karjalanpiirakoita, lihapullia, nakkeja ja munakokkelia. 

Aamupalan jälkeen mentiin vielä hetkeksi huoneeseen lepäilemään. Puolen päivän kieppeillä pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin rautatieasemalle. Otettiin juna kohti Muhosta ja matka mummolaan sai alkaa. 

Mummola on paikka, jossa mieleen putkahtelee lämpimiä lapsuusmuistoja. Siihen ei liity juuri mitään negatiivista. Meitä oli vastassa niin tosi tosi rakas mummi, joka olisi mielellään passannut meidät pilalle. Muisteltiin menneitä, katseltiin valokuvia ja kuunneltiin terassilla tarinoita yli 60 vuotta kestäneestä rakkaudesta. "Aina ollaan papan kanssa oltu yhdessä eikä ole ikinä tullut sellaista tunnetta kummallekaan, että erottaisiin toisistamme" - se miten käsittämättömän kauniisti mummi papasta puhuu ja miten he ovat aina vetäneet yhtä köyttä, se kuulostaa hienoimmalta ihmissuhteelta mitä voi elämässä olla. 

Ennen paluujunan lähtöä kierreltiin vielä Muhoksen keskustassa. Katseltiin liikennepuistoa, jossa mä olen viettänyt tunteja jokaisena lapsuuden kesänä. Käveltiin kylänraitilla ja mä bongailin tuttuja paikkoja ja muistoja. Kaivelin Instagramista vanhan kuvan vuodelta 2017 ja otettiin siitäkin uusi versio tältä vuodelta, nyt kun kerran tällaiseen kuvien uusimiseen Oulun puolella lähdettiin. Ja sitten juna tuli ja otti meidät kyytiinsä, suuntana Oulun kautta Tampere. 

2017

2023

Fun fact minusta: grillatti lohinigiri on mun lempparisushi

Heini