29. Kinuskiretkellä sudenpentujen kanssa

Töissä kouluterkkana mulle on tärkeää saada tehdä asiat omalla tavallani: mä teen terveyttä edistävää työtä päivittelemällä kouluterkkojen Instagramissa, askartelen oppilaille terveysaiheisia tarroja (sellaisia joissa lukee esimerkiksi "nälkäkiukku lähtee syömällä" ja "vain ne hampaat tarvii pestä, jotka haluaa suussaan pitää") ja mietin kivoja tapoja toteuttaa terveystarkastuksia: meidän kakkosluokkalaisia varten olen askarrellut terveystarkastusmuistipelin, jota pelaamalla saadaan hauskasti käytyä läpi terveystarkastuksen tärkeät keskusteluaiheet. Tässä työssä kivaa onkin just se että on tietyt raamit asetettu (mm. lakisääteiset terveystarkastukset), mutta työn saa sitten tehdä omalla tyylillään.

Partiosta puhun harrastuksena, mutta oikeastaan se on 100% vapaaehtoistyötä. Siitä ei saa palkkaa, mutta töitä saa kyllä tehdä ja aikaa saa antaa tunnin jos toisenkin viikossa. Samalla tavalla kuin oikeissakin töissä, on myös partiossa tärkeää jäädä itsekin plussalle. Eli tehdä sellaisia asioita, joista itsekin tykkää. Siksi me paljon sudenpentujen kanssa leikitään, pelaillaan, ulkoillaan ja retkeillään. Nää on ihan parhaita retkikamuja mulle keskiviikkoiltoihin! Meidän partioryhmän sudenpennut ovat ihania, herttaisia ja reippaita. 

Tänään en työpäivän päätteeksi jaksanut keksiä ja järjestää sudenpennuille mitään opettavaista ja kehittävää tekemistä partioon. Päätettiin mennä sieltä mistä aita on matalin, eli mentiin Pyynikille metsäretkelle. Lunta oli maassa yllin kyllin, mikä mahdollisti lapsille mäenlaskun ja lumiukkojen rakentamisen. Mä nappasin omaan reppuuni trangian sekä ainekset kinuskiin, ja sitten vain menoksi.

Keiteltiin kinuskia, syötiin sitä banaanin kanssa ja lapset rakensivat itseään pitempiä lumiukkoja. Kaikki santsasivat tuota ihanaa retkiherkkua kertaalleen, ja sen sokerin voimalla jaksoivatkin sitten laskea mäkeä kerran jos toisenkin. Paras pulkkamäki oli keskellä pururataa, just siinä missä ihmiset kävelivät. Kukaan ei katsonut sudenpentuja pahasti (mikä oli ehkä vähän yllätys, olin jo henkisesti varautunut että joku tulee hätyyttämään meidät pois kulkuväylältä), lapsille vain hymyiltiin ja heihin kohdistettiin lempeitä katseita. Ja olivathan he ihan supersöpöjä, kun siinä niin innoissaan ilakoivat! Puolitoista tuntia meni ihan hujauksessa, kun lapset viihdyttivät lumileikeissään itse itseään ja mun ainoa tehtävä oli katsoa ettei kinuski pala pohjaan. 

Partion lopuksi me otetaan aina loppupiiri, jossa jokainen saa kertoa mikä on ollut hauskinta partiossa sillä kerralla. Niitä juttuja on aina ihan mahtava kuulla, sillä lapsille ne parhaat jutut voi olla ihan tosi pieniä. Tällä kerralla parasta oli mm. syödä kinuskia, laskea liukurilla, nähdä orava ja se etteivät sukat kastuneet. 

Fun fact minusta: siivoan keittiön iltaisin ennen nukkumaanmenoa, koska aamulla on kivampi syödä aamupalaa siistissä keittiössä

Heini