8. Napakelkkailua

Meidän viikonloppu on kulunut aika vauhdikkaissa merkeissä. On napakelkkailtu, varailtu ulkomaanmatka yhteen mun unelmakohteeseen, käyty akrobatian teematunnilla ja päivitelty ulkovaatevarastoja. Tottakai myös rentouduttu telkkarin ääressä, syöty lättyjä ja saunottu. Kaikenkaikkiaan tosi kiva kokonaisuus siis!

Koska blogin keskiössä ovat retket, niin aloitetaanpa siitä nyt sitten. Sunnuntaiaamusta lähdettiin Jannen lähipiirin kanssa Pirkkalan Iso-Naistenjärvelle retkeilemään. Kävelymatka oli mukavan pituinen niin 26-vuotiaalle Jannelle kuin seurueen pienimmän paikkaa pitävälle 4-vuotiaallekin. Simppeliä reittiä ensin ylös rinnettä ja sitten alas, kunnes laavu jo nökötti näköpiirissä. 

Ja mitä muuta ihanaa sieltä järveltä löytyikään: no napakelkka! Tällaisen kyydissä mä olen ollut alakouluikäisenä partion talvileirillä. Siinä kelkassa aisa oli monta metriä pitkä, varmaan kokonaisen puun pituinen, mikä takasi aivan järkyttävät vauhdit. Iso-Naistenjärven versiossakin sai hyvät kyydit, mutta ei kuitenkaan liian kovia. Ja mainittakoon vielä että 4v jaksoi antaa yksin vauhdit mullekin! Fysiikan lait kunniaan.

Tää villapaita on nykyään mun vakiovaruste retkillä! Niin lämmin ja mukava, ja ihan kivan näköinenkin maanläheisine väreineen. On jopa aika yllättävää miten paljon takin päälle puettuna se lämmittää. Kestää kevyttä lumisadetta ja 100% villa lämmittää vaikka vähän märkänäkin. Lapun mukaan Englannista alunperin tuotu, mulle tää kulkeutui kun kaivelin koti-kotona kaappeja etsien sopivaa "retkivillapaitaa". Ja hei! Kuten kuvasta näkyy on Jannekin saanut pipon päähänsä. Villasukkaretken postauksessa kerroin kuinka olen ominut Jannen pipon omaan käyttööni, hupsista. Löydettiin lauantain shoppailukierroksella Jannelle alelaarista Gore-Tex-pipo tuultapitävällä kerroksella. Toppahousutkin Jannen vaatekaapista uupuivat, mutta sunnuntain kauppakierroksella sellaisetkin löytyivät. Nyt onkin sitten shoppailtu enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Vietiin jopa kodinhoitohuonetta täyttäneet tyhjien pullojen kassit kauppaan ja ansaittiin sushirahaa yli 20 euroa (me käytetään pullorahat aina johonkin yhteiseen herkutteluun, joko ihan herkkuihin tai sitten hyvään ruokaan). 

Ihan sama onko takana viikon vaellus vai parin tunnin metsäretki, on aina kotiin päästyä samanlainen fiilis. Partioretkien jälkeen puhutaan usein partiodarrasta, mikä hyvin kuvaa sitä väsynyttä oloa kaiken kivan jälkeen. Ei siis muuta kuin sauna lämpenemään ja lätyt paistumaan! Silloin kun vielä asuin koti-kotona laittoi äiti aina saunan lämpenemään niin, että sai suoraa leiriltä kotiin tultua mennä löylyihin. Nyt joutuu laittamaan saunan itse päälle ja odottaa tunteroisen että se on valmis, huoh.

Ilma-akroiluista voisin muutaman rivin verran kertoa. Lauantaina oli flips and drops -aiheinen teematunti, eli siis erilaisia kiepahduksia ja pudotuksia, äitini pahin painajainen, mun suosikkitemppuja. Laitan tähän videon yhdestä aika kevyestä tempusta, säästetään äitiparan verkkokalvot muilta tempuilta. 

Ja sitten lopuksi vielä reissusuunnitelmia: helmikuun lopussa me lähdetään käymään lyhyellä reissulla Norjassa Bergenissä! Sitä mä odotan todella innoissani. Koska Janne on matkassa, niin mitään vaellusreissua ei tästä tule, en usko että edes lahjomalla saisin Janne kiipeämään jalkaisin vuorelle, puhumattakaan teltassa nukkumisesta. Hotelli Bergenin keskustasta on varattu ja olen jo bongaillut suosikkikohteeni kaupungista. Norja on mulle maana sellainen, johon olen jo pitkään halunnut matkustaa. Luonto ja erityisesti vuoret sekä vuonot ovat lähellä sydäntä. Lisäksi joskus hamassa tulevaisuudessa voisi olla kiva työskennellä vaikka kesän verran Norjassa: olisi juuri tuo luonto lähellä ja tällä koulutuksella saisi ihan mukavaa palkkaakin, mutta se ei liene vielä tämän vuoden juttu.

Fun fact minusta: kun meillä tehdään lättyjä, on työnjako sellainen, että mä teen taikinan ja Janne paistaa. 

Heini